Pamplonan härkäjuoksu, eli running of the bulls, on nimensä mukaisesti juoksemista 6 taisteluhärän edellä Pamplonan vanhankaupungin kapealla kadulla. Pamplonassa juhlitaan vuosittain, 6-14. heinäkuuta Sanfermin pyhimystä, ja ulkomaalaisille tunnetuin osa tätä 9 päivää kestävää juhlaa on joka aamuinen juoksu härkien kanssa. Jokainen täysi-ikäinen voi osallistua juoksuun mukaan, ja juoksijoita onkin jopa 2 000 päivässä.
Ja niin myös me lähdimme eräänä heinäkuisena aamuna 05:00 bussilla San Sebastianista kohti Pamplonaa, koska matkakumppanini oli päättänyt kokemuksen vuoksi osallistua juoksuun. En ollut kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun, ja voipi olla että koko tunnin kestävän bussimatkan yritin puhua häntä luopumaan ajatuksesta (mutta turhaan).
En oikein ollut osannut odottaa mitä meitä oli vastassa, kun saavuimme Pamplonan bussiterminaaliin. Bussiasemalla oli satoja nukkuvia juhlijoita ja kävellessämme kohti härkäjuoksu aluetta, kadulla raikasi musiikki ja ihmiset tanssivat. Kyllä, 06:30 aamulla espanjalaiset mummot ja papat tanssivat kaduilla. Olin ihmeissäni. Meno oli kuin Suomessa vappuna potenssiin sata, ja emme olleet aivan varmoja olivatko juhlat vasta alkamassa vai loppumassa.
Löysimme perille Pamplonan härkäjuoksu tapahtumapaikalle ja matkakumppanini siirtyi pelipaikoille, minun jäädessä turva-aitojen taakse hermostuneena odottelemaan h-hetkeä. Kaduilla oli tuhansia ihmisiä odottamassa juoksua, kaikki pukeutuneina valkoisiin vaatteisiin ja punaisiin huiveihin.
Härät eivät ole mikään vitsi, isoja kuin mitkä ja valtavat sarvet. Kyseiset toro bravo härät ovat espanjalaisia taisteluhärkiä, joissa yhdistyy aggressiivisuus, energia, voima ja kestävyys.
Minuutteja ennen kun kello lyö 08:00 ja härät päästetään vapaaksi, on tunnelma jännittynyt ja hermostunut. Viimein, tasan 08:00 kuuluu ensimmäinen pamaus, joka tarkoittaa että härät ovat vapautettu aitauksesta. Pian seuraa toinen pamaus, joka merkitsee että kaikki 6 härkää ovat poistuneet aitauksesta ja ovat kadulla. Pian vauhkoontuneet härät juoksevat ja kompastelevat ihmismassan läpi, joidenkin ihmisten kaatuessa ja jäädessä alle. Kolmas pamaus raikuu ilmaan, tarkoittaen että härät ovat saapuneet 875m pitkän matkan härkätaisteluareenalle. Neljäs pamaus, kaduilla on taas turvallista.
Kaikki tämä on ohitse 2,5 minuutissa. Ja matkakumppanikin selvisi naarmuitta.
Edelleen suurin osa härkäjuoksuun osallistujista on miehiä, vaikka naisetkin saivat luvan osallistua juoksuun vuonna 1974. Löydät varmasti iloisen matkaseuralaiseni yllä olevasta kuvasta.
Aamuvarhainen härkäjuoksu aloittaa jokaisen festivaalipäivän, jonka jälkeen kulkueet, konsertit, ja erilaiset tapahtumat levittäytyvät juhlivien ihmisten kera ympäri Pamplonan vanhaa kaupunkia. Sanferminin aikana Pamplonassa vierailee jopa 1,5 miljoonaa turistia. Aikamoiset festivaalit sanon minä.
Me kiertelimme muutaman tunnin väenpaljoudessa, mutta aikaisesta herätyksestä, jännittämisestä ja varmasti lievästä kulttuurishokista kärsien päätimme hypätä jo 11:00 lähtevään bussiin ja takaisin kohti ihanan rauhallista San Sebastiania. Pamplonan härkäjuoksu kokemus kaipasi sulattelua.
Viimeisen 100 vuoden aikana noin 15 ihmistä on kuollut Pamplonan härkäjuoksussa, mutta valitettavasti jokainen juokseva härkä kohtaa kuoleman juoksupäivän härkätaistelussa, eli 48 härkää 9 päivän festivaalien aikana. Härkätaisteluilla on erittäin pitkät ja kiistanalaiset perinteet Espanjassa, ja niitä ei helpolla katkaista, varsinkaan jos tapahtuma vetää yli miljoona turistia vierailemaan kaupungissa. Vuonna 2017 muun muassa PETA järjesti näkyvän protestin Pamplonassa eläinten oikeuksien puolesta.
Me koimme, että vierailumme Pamplonassa ei ollut turha, sillä se todella avasi silmämme sille että tässä tapahtumassa ei ole mitään järkeä, eikä eläinten arvoa kunnioiteta. Jälkikäteen ajateltuna, jäi jopa vähän paha maku suuhun, vaikka itse tapahtuma olikin hyvin vaikuttava, samanaikaisesti jännittävää ja hullua.
Lue täältä myös muut matkajuttuni Espanjasta
Suvin matkassa matkajuttuja pääset seuraamaan myös Instagramissa, TikTokissa ja Facebookissa
tiatones sanoo
Huhhuh… Oltiin syyskuussa San Sebastianissa ja Bilbaossa, ja Bilbaossa nähtiin iso härkätaisteluareena, mutta siellä ei silloin ollut näytöksiä. Mietittiin, että oltaisiin ehkä voitu mennä katsomaan, jos olisi ollut, vaikka härkätaistelut ja eläinten kohtelu niissä jakaakin mielipiteitä. Varmaan se olisi kuitenkin voinut olla silmiä avaava kokemus, jos olisi itse nähnyt, miten härkiä siellä kohdellaan. Tuo härkäjuoksu kuulostaa jo niin hurjalta, etten varmaan itse olisi uskaltanut mennä lähellekään tuollaista tapahtumaa. On sitä kaikenlaisia hulluja perinteitä kyllä…
suvinmatkassa sanoo
Kiitos kommentista. On totta tosiaan kaikenmoisia hulluja perinteitä olemassa, ympäri maailmaa.
Itse en ole myöskään koskaan käynyt härkätaistelussa, enkä menisi vaikka mahdollisuus tulisi vastaan.
Oih, rakastan San Sebastiania ja Bilbaokin vaikutti lyhyellä visiitillä ihastuttavalta kaupungilta. Mitä itse tykkäsit Baskimaasta?
Saija sanoo
Harmittavan surullinen festivaali. Olet oikeassa, härkien ylimääräiselle kiduttamiselle ja tappamiselle ei valitettavasti näy loppua, jos turisteja riittää ja he maksavat härkätaistelunäytöksistä. Toivottavasti tulevaisuudessa ihmiset tajuavat olla osallistumatta tämän kaltaisiin kidutuksiin, eivätkä mene katsomaan härkäjuoksuja ja -taisteluita 🙁 Suosittelen mieluummin katsomaan videoita kuinka näitä härkiä kohdellaan, kuin menemään paikan päälle avaamaan silmiä ja tukemaan tätä toimintaa.
suvinmatkassa sanoo
Hei Sari, kiitos kommentistasi. Ja olet aivan oikeassa, harmittavan surullista, eikä valitettavasti ole Espanjan ainoa festivaali jossa tämmöistä tapahtuu.