Filippiinit: Cebun ja Boholin saaret

Cebun ja Boholin saaret ovat monipuoliset ja kauniit lomakohteet Filippiineillä. En ollut kuitenkaan heti innoissani, kun poikaystäväni aikoinaan ehdotti Filippiinejä meidän talvilomakohteeksi. En tiedä miksi. En vain tiennyt mitään Filippiineistä ja sen eri matkakohteista. Tutustuttua kuitenkin tarkemmin tähän tuhansien saarten (pikemminkin yli 7 tuhannen saaren) maahan, aloin lämpeemään idealle. Ja näin ollen ostimme lennot Cebun saarelle.

Cebun ja Boholin saaret, jotka kuuluvat Visayasin saariryhmään, saivat meidät lomailemaan huomassaan yhteensä 10 päivän ajaksi.

Matkareittimme olen kuvannut karttaan yllä: Cebu (lila ruksi) – lautalla Boholin saarelle ja Alona Beachille (punaiset raksit) – veneellä Oslobiin (sininen ruksi) – bussilla Badianiin (vihreä ruksi) – bussilla takaisin Cebuun.

Matkustaminen Filippiineille

Lensimme Cebuun Hong Kongista Cebu Pacific Air lentoyhtiöllä. Lentolipusta maksoimme noin 160€ per naama. Vajaan 3 tunnin lento Filippiinien suurimmalla lentoyhtiöllä sujui aivan moitteettomasti. Olin ollut vähän huolissani lennosta, sillä olin lukenut että lentoyhtiö on EU:n mustalla listalla (ei ole enää), ja olin nähnyt videoita netissä että lentohenkilökunta pitää visailuja ja lauluesityksiä Lady Gagan tahtiin lennoilla (ei onneksi pitänyt), joten lentoyhtiö ei vakuuttanut tai vaikuttanut kovin turvalliselta. Mutta lopulta huoleni olivat täysin turhia, sillä kaikki sujui hyvin. Mutta mikä siinä onkaan, että kun lentohenkilökunnan uniformut koostuvat pikeepaidasta ja farkuista, vaikuttavat he vähemmän ammattitaitoiselta kun perinteisessä uniformussa työskentelevät?

Cebun kaupunki

Yövyimme matkastamme 3 yötä yhteensä Cebun kaupungissa. Tai tarkalleen ottaen yövyimme Mactanin saarella Lapu Lapun kaupungissa, joka sijaitsi aivan Cebun kyljessä ja jossa lentokenttäkin sijaitsee. Nyt jälkeenpäin ajatellen, olisimme hyvin voineet skipata kaksi ensimmäistä yötä Cebussa ja matkata suoraan lentokentältä Boholille. En saanut oikein mitään tarttumapintaa kaupunkiin, pitääkseni sitä minään muuna kun läpimeno kaupunkina matkalla muualle saarta ja sen ympäristöön, vaikka kaupunki onkin Manilan jälkeen Filippiinien toiseksi suurin kaupunki. Ehkä vika oli minussa, ja en antanut Cebulle edes mahdollisuutta, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi suuri, ruuhkainen, saasteinen ja erittäin ahdas kaupunki.

Bohol & Alona beach

Boholin saari ja Alona beach tuntuivat kuin paratiisilta Cebun jälkeen. Alona beach on suosittu rantakohde Panglaon saarella, joka sijaitsee Boholin kyljessä. Tekemistä Boholin saarella oli juuri sopivasti jos makoilu rannalla alkoi kyllästyttämään. Alona beach oli kuin mikä tahansa suosittu Aasian rantakohde, paljon ihmisiä, palveluita, palmupuita, valkoista rantaa, turkoosia merta, saarihyppelyitä ja sukellusretkiä. Juuri sitä mitä kaipasimme sillä hetkellä. Ja vaikka paikka oli todella turistinen, se ei silti tuntunut siltä. Tähän vaikutti varmasti se, että suurin osa turisteista olivat Aasialaisia.

Rentouduimme 5 päivän ajan rannalla ja hieronnoissa. Kävimme myös skootteriretkellä saaren ympäri, söimme illallisia rantahiekassa ja otimme ilotulitusten saattelemana vuoden 2017 vastaan.

Oslob ja sukeltaminen Valashaiden kanssa

Matka Oslobiin oli minulle yhtä ristiriitaisia tunteita herättävää, kuin itse valashaiden kanssa sukeltelu. Olin aluksi hyvin epäileväinen sen suhteen tulisiko meidän lähteä pienellä banca-veneellä ylittämään merta. Matka meriteitse kuitenkin kestäisi vain noin 3 tuntia, kun Cebun kautta maanteitse se veisi koko päivän. Vaikka vene näytti pieneltä ja vanhalta, niin ajansäästö vei kuitenkin voiton, ja lopulta lyöttäydyimme ruotsalaisen perheen kanssa yhteen ja lähdimme samalla veneellä köröttelemään kohti Oslobia.

Oslobissa kävimme uimassa valashaiden kanssa. Yhä edelleen, melkein vuoden jälkeen, minun on yhä hyvin vaikea ristiriitainen olo tästä kokemuksesta. Olin odottanut paljon valashaiden näkemistä, sillä jos teet vähänkin taustatyötä sen suhteen mitä Cebussa ja Filippiineillä kannattaa tehdä, törmäät valashaiden kanssa uimiseen/sukeltamiseen monessa paikkaa. Olin nähnyt paikassa kuvattuja vlogeja ja blogeja netissä, ja saanut niiden kautta oman käsitykseni tästä kaikesta. Tiedostin kyllä etukäteen sen, että valashaiden ruokinta ja heidän luonnolliseen kulkureittiin puuttuminen ei voi olla täysin oikein, ja olin lukenut kirjotuksia asian puolesta ja vastaan, mutta luulin silti että toiminta olisi jotenkin rauhoitetumpaa ja valashaiden ehdoilla tapahtuvaa.

Toisin oli. Paikka oli todella täynnä turisteja, ja kaikki toimi kuin liukuhihnalla. Sadat melskaavat turistit valashaiden kanssa meressä sai kaiken tuntumaan niin väärältä. Miksi kuitenkin itse menin? Ehkä ryhmäpaineesta, mielenkiinnosta, koska olin maksanut siitä ja matkustanut kaukaa kokemaan sen.  Ja sillä hetkellä, kun näin tämän maailman suurimman kalan vain muutaman metrin päässä itsestäni, se sai hetkeksi minut unohtamaan sen kaiken muun siinä ympärillä ja keskittymään vain siihen hetkeen kun jotain niin suurta ja kaunista lipui ohitseni.

Uskon että  Filippiineillä järjestettävät sukellusretket, joissa valashai kohdataan luonnollisesti sen omassa ympäristössä ovat todella kokemisen arvoisia. Ja täytyy todeta, että nyt jälkikäteen jopa hävettää että itse tuli käytyä tällaisessa turisti sirkuksessa. No, tulipahan tehtyä ja nähtyä, mutta suosittelisinko kyseistä paikkaa muille? En.

Badian ja Kawasanin vesiputoukset

Viimeisimpänä mutta ei vähäisempänä matkakohteena meillä oli yhden yön stoppi Badianin kylässä, missä sijaitsevat Kawasanin vesiputoukset. Olimme varanneet kanjoniretken aikaiseen aamuun, joten saavuimme Oslobista edellisenä päivänä pelipaikoille. Yövyimme meren päällä bungalowissa ja sähköjen sammuessa ilta yhdeksän aikaan koko kaupungissa, me vetäydyimme pilkkopimeydessä aikaisin nukkumaan aaltojen kohinaa kuunnellen.

Seuraavan aamun kanjoniretki olikin yksi elämäni parhaimmista ja jännittävimmistä kokemuksista, voit lukea siitä lisää tästä.

Kaiken kaikkiaan Cebun ja Boholin saaret Filippiineillä tekivät minuun positiivisen vaikutuksen. Sinne palaan vielä! Ja jos nostan esille kaksi asiaa joista tulen aina muistamaan Filippiinit, ne ovat ihmiset ja luonto. Ihmiset olivat nauravaisia, iloisia ja positiivisia. Ja kaiken sen köyhyyden keskellä (Filippiinien ollessa Kaakkois-Aasian köyhimpiä maita), heiltä irtosi aina aito hymy huulille. “Its more fun in the Philippines” ei turhaan ole maan slogani.

Luonto ja meri puolestaan olivat käsittämättömän kauniita. Muistan ikuisesti kuinka valkohiekkainen rantamme Boholilla oli täynnä toinen toistaan värikkäämpiä meritähtiä ja ja mikä kalojen väriloisto tuli vastaan pinnan alla sukeltaessa.

Lue täältä kaikki matkajuttuni Filippiineiltä

Suvin matkassa matkajuttuja pääset seuraamaan myös Instagramissa, TikTokissa ja Facebookissa