Elephant Nature Park oli suuri syy sille, miksi Thaimaan matkamme yhdeksi kohteeksi valikoitui Chiang Mai. Minulla oli suuri halu päästä vierailemaan Elephant Nature Parkissa, puistossa, jossa erinäisistä olosuhteista pelastetut elefantit viettävät ansaitsemaansa hyvää loppuelämää. Olin lukenut paikasta kaikki nettiarvostelut, sillä halusin olla aivan varma ettei paikka ole turistiansa. Siltikin, pieni epäilys hiipi minuun, kun saapuessamme puistoon ohitimme toisen puiston, jossa näkyi ihmisiä ratsastavan elefanteilla.
Elephant Nature Park on hyvä koti elefanteille
Päivä alkoi puistossa iloisissa ja hämmentävissä tunnelmissa, sillä en ollut eläessäni nähnyt elefanttia. Miten kauniita ja isoja ne olivat! Saimme syöttää heille vesimeloneja ja banaaneja, ennen kuin aloitimme kierroksen puistossa.
Puisto sijaitsee vuorten vehreässä laaksossa, ja se on uskomaton paikka. Elefantit vaeltava vapaina, sulassa sovussa paikan muiden eläinten, kuten vesipuhveleiden ja koirien kanssa. Välillä poiketaan syömään, sitten jokeen kylpemään ja lopuksi mutalammikkoon viilentymään. Jokaisella elefantilla on oma “hoitaja”, eli mahout mukanaan, ja tietenkin satoja turisteja kintereillä seuraamassa heidän touhuja. Me turistit saimme seurata hyvinkin läheltä elefantteja, jopa silittää ja kuvata heitä. Silti toiminta tapahtui elefantin ehdoilla ja tiettyjä sääntöjä noudattaen, kuten “no food, no friend”. Eli ilman makupaloja ei ollut mitään asiaa elefanttien luokse 🙂
Voisin siis todeta, että puistossa oleville elefanteille tämä on toiseksi paras vaihtoehto elää, täyden vapauden jälkeen.
Norsut syövät järkyttävän määrän ruokaa päivässä, ja pääsimmekin seuraamaan kuinka heille valmistettiin riisibanaaninyyttejä puiston keittiössä. Paikka pyörii suurelta osin vapaaehtoisvoimin, sekä lahjoitusten ja turisteilta saatujen tulojen avulla. Päiväretkien lisäksi puistoon on siis mahdollista mennä myös vapaaehtoistöihin.
Elefanttien tarinat olivat sydäntäsärkeviä. Osa oli ollut pakkotyössä ja katukerjäämässä, muutama oli astunut maamiinaan ja he linkkasivat repaleisen jalan kanssa puistossa. Oli sirkusta ja muita turistihuvituksia sekä monta muuta kohtaloa, joissa valitettavasti vielä niin moni elefantti elää ja kärsii. Päivän päätteeksi kysyin oppaaltamme, että miten voi olla että tällaisen paikan naapurissa on puisto jossa ratsastetaan elefanteilla? Opas kertoi, että koska valtio tukee sen toimintaa ja muidenkin vastaanvanlaisten (koska turistit = raha) ja he eivät voi muuta kun yrittää omalla toiminnallaan opettaa ihmisiä. Ja samaa opetusta haluan myös minä nyt omalta osaltani jakaa.
Elephant Nature Park – tiesitkö:
että norsut kaapataan niiden ollessa pentuja
että aluksi pentunorsut pidetään todella brutaaleissa oloissa vankeina ja niitä kidutetaan eri keinoin, koska norsun oma tahto viedään pois ja niiden sielu rikotaan, ja siten siitä tulee ihmisten ohjattavissa oleva
että koukku, jolla norsuja ohjaillaan korvanjuuresta, on tarkoitus muistuttaa norsua koulutusvaiheen kidutuksen kivusta
että ihmisten ratsastaessaan norsuilla, nousee sen selässä oleva paino yli 500 kiloon. Ja norsut tekevät sitä työtä tunnista toiseen joka päivä
että norsut ovat lähes kaksi vuotta tiineenä, ja nämä painavien lastien kantamiset aiheuttaa norsuille myös keskenmenoja
että kun norsu on työnsä tehnyt, ja sille ei ole enää mitään virkaa, se jätetään ilman ruokaa ja juomaa köytettynä puuhun tekemään hidasta kuolemaa
että sirkustemput, maalaaminen, puutyöt ja ihmisten kuljettaminen eivät ole norsulle luontaisia tehtäviä, luonnossa vapaan eläminen on.
Päivä elefanttien kanssa oli ikimuistoinen ja silmiä avaava. Kaiken sen pahuuden jälkeen, mitä nämä suuret ja ihmeelliset eläimet olivat kokeneet ihmisten kanssa, he silti päästivät meidät lähelleen. Uskomatonta. Ei voi muuta sanoa, kuin että elefantin sydän on puhdasta kultaa <3
Lue täältä myös muut matkajuttuni Thaimaasta
Suvin matkassa matkajuttuja pääset seuraamaan myös Instagramissa, TikTokissa ja Facebookissa
Emilia Alexandra / Enkeleitä hiuksissani sanoo
Voi, näitä ihania kuvia ihastelin just instassakin<3 Harmi että ei keretty joitakin vuosia sitten Chiang Maissa ollessamme käymään tuonne, tosin voi olla että meillä ei olisi ollut tietoa, että kaksi noin eri periaatteella pyörivää paikkaa olisi vierekkäin! Niin karuja tarinoita noilla reppanoilla, onneksi ovat päässeet tuonne ♥ 8)
suvinmatkassa sanoo
Joo onneksi ovat <3 Ja voi kun ne viereisen paikan norsut pääsisivät karkaamaan tänne sielä pakkotyöstä.
Onneksi näitä paikkoja on muuallakin maailmassa, niin ehkä pääset vielä vierailemaan norsujen luona. Parastahan olisi tietty päästä seuraamaan niitä vapaana luonnossa 🙂
Niina sanoo
Ihana ja samalla todella koskettava postaus! <3 🙁 Haluaisin joskus mennä myös katsomaan norsuja ihan luontoon tai tekemään jotakin työtään heidän vuokseen 🙂 Tätä postausta oli mielenkiintoista lukea, varmasti hyvä kokemus!
suvinmatkassa sanoo
Kiitos Niina, kokemus oli hyvä ja ikimuistoinen! Ja ehkä joku päivä lähdet vaikka kyseiseen paikkaan töihin auttelemaan norsuja ?